Helmikuu 2023.
Helmikuu 2023.
Selasin pöytälaatikkoani, josta silmiini osui eräs kirjoitus, jonka olin kirjoittanut keväällä 2005. Ehkäpä siinä olisi joku ajatus, joka voisi rohkaista myös sinua.
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt, kuulkaa häntä ! ” Matteus 17: 5 (Raamattu kansalle- käännös )
Ihmisen suurin tarve on kokea olevansa rakastettu. Ihminen, joka ei ole saanut, tai ei pysty ottamaan vastaan rakkautta, tuntee helposti häpeää. ”En kelpaa, enkä ole sen arvoinen, että minusta välitettäisiin. ” Eikö ole niin, että häpeä on suomalaisten ” kansallistunne ” ? Tommy Hellsten, teologi ja terapeutti, sanoo eräässä kirjassaan: ” Suomalaiset ovat häpeä- kansaa..” Sodanjälkeinen sukupolvi voi varmaan helpommin yhtyä tähän ajatukseen.
Jeesus, Jumalan Poika, oli maan päällä eläessään myös ihminen, Ihmisen Poika. Hänen tarvitsi kuulla Isältä Jumalalta, että Isä rakastaa häntä. ( Markus 1:11. ) On ilmeistä, että ennen suuria koetuksia Jeesus tarvitsi vahvistavaa vakuutusta Isän rakkaudesta. Tämä Isän ääni tuli taivaasta Hänelle, ennenkuin Henki ajoi hänet erämaahan sielunvihollisen kiusattavaksi. ( Markus 1: 12. ) Sieltä Jeesus palasi voittajana, ja Hengen voimassa Hän aloitti toimintansa, julistaen taivasten valtakuntaa ja parantaen sairaita.
Me ihmisinä saatamme vaikeuksissa ollessamme kokea suurta hyljätyksi tulemisen tunnetta: ”enkö ollutkaan rakastamisen arvoinen,- Jumala, etkö kuule, etkö välitä..? ” Voi, jospa silloin voisimme sanoa: ” Isä, en ymmärrä, miksi.. mutta luotan sanaasi, että sinä rakastat ja viet asiani voittoon. ”
Jesaja sanoo meillekin Jumalan profeettana: ” Siion sanoo: Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei armahda kohtunsa poikaa ? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt. ” Jes. 49:14-16 R.K .
Me ihmisinä olemme hyvin vajavaisia, jos sen vain tunnustamme. Sukupolvien häpeän perintö istuu lujasti geeneissämme, ja voi yllättää joissain tilanteissa. Itselläni oli tällainen häpeän ja riittämättömyyden tunne keväällä 2005, istuessani ulkopuolisena ja kielitaidottomana Kioton seurakunnan aamujumalanpalveluksessa, japanilaisten uskonystävien ja suomalaisten lähetyssaarnaajien seurassa. Se oli vanha, kurja alemmuuden ja huonouden tunne. Mutta silloin tuli Pyhä Henki avuksi : Hän kertoi sisimpääni, kuinka Jeesus kantoi häpeän ja synnin ristinpuulla. Siinä Hän riippui ristiinnaulittuna, kaikkien katseltavana, runneltuna ja häväistynä. Hänen päällään oli meidän syntimme ja häpeämme, että Hänen rakkaat lapsensa saisivat kokea täydellisen vapauden, synnistä mutta myöskin häpeästä. Siinä sain kokea olevani vapaa vanhoista traumoista, ja saatoin istua iloiten ja ilman jännitteitä näiden uskonystävien seurassa.
Siunattu Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristuksen täytettyä työtä !
Raamattu todistaa, että synti ja häpeä, ovat kansakuntien ja yksilöihmisten taakka kautta kaikkien aikakausien. Vain uskomalla Jeesuksen ristintyöhön, saadaan synnit anteeksi ja iankaikkinen elämä.
On tuleva aika, josta profeetta Sefanja sanoo: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansojen huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä, palvelevat häntä rinta rinnan. ” Sef. 3:9 ”Sinä päivänä sinun ei tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoista, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi ylvästelevät ilakoitsijasi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. ” Sef. 3:11. Ja lopuksi tämä : ” Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. ” Sef: 3: 17.
Vaikka joutuisimmekin näkemään ja kokemaan vielä vaikeita aikoja, niin meillä on tulevaisuus ja toivo raamatun lupausten mukaan ; koska Vapahtajamme Jeesus elää, saamme mekin elää !
Siunaten: Eija Pitkänen
Selasin pöytälaatikkoani, josta silmiini osui eräs kirjoitus, jonka olin kirjoittanut keväällä 2005. Ehkäpä siinä olisi joku ajatus, joka voisi rohkaista myös sinua.
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt, kuulkaa häntä ! ” Matteus 17: 5 (Raamattu kansalle- käännös )
Ihmisen suurin tarve on kokea olevansa rakastettu. Ihminen, joka ei ole saanut, tai ei pysty ottamaan vastaan rakkautta, tuntee helposti häpeää. ”En kelpaa, enkä ole sen arvoinen, että minusta välitettäisiin. ” Eikö ole niin, että häpeä on suomalaisten ” kansallistunne ” ? Tommy Hellsten, teologi ja terapeutti, sanoo eräässä kirjassaan: ” Suomalaiset ovat häpeä- kansaa..” Sodanjälkeinen sukupolvi voi varmaan helpommin yhtyä tähän ajatukseen.
Jeesus, Jumalan Poika, oli maan päällä eläessään myös ihminen, Ihmisen Poika. Hänen tarvitsi kuulla Isältä Jumalalta, että Isä rakastaa häntä. ( Markus 1:11. ) On ilmeistä, että ennen suuria koetuksia Jeesus tarvitsi vahvistavaa vakuutusta Isän rakkaudesta. Tämä Isän ääni tuli taivaasta Hänelle, ennenkuin Henki ajoi hänet erämaahan sielunvihollisen kiusattavaksi. ( Markus 1: 12. ) Sieltä Jeesus palasi voittajana, ja Hengen voimassa Hän aloitti toimintansa, julistaen taivasten valtakuntaa ja parantaen sairaita.
Me ihmisinä saatamme vaikeuksissa ollessamme kokea suurta hyljätyksi tulemisen tunnetta: ”enkö ollutkaan rakastamisen arvoinen,- Jumala, etkö kuule, etkö välitä..? ” Voi, jospa silloin voisimme sanoa: ” Isä, en ymmärrä, miksi.. mutta luotan sanaasi, että sinä rakastat ja viet asiani voittoon. ”
Jesaja sanoo meillekin Jumalan profeettana: ” Siion sanoo: Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei armahda kohtunsa poikaa ? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt. ” Jes. 49:14-16 R.K .
Me ihmisinä olemme hyvin vajavaisia, jos sen vain tunnustamme. Sukupolvien häpeän perintö istuu lujasti geeneissämme, ja voi yllättää joissain tilanteissa. Itselläni oli tällainen häpeän ja riittämättömyyden tunne keväällä 2005, istuessani ulkopuolisena ja kielitaidottomana Kioton seurakunnan aamujumalanpalveluksessa, japanilaisten uskonystävien ja suomalaisten lähetyssaarnaajien seurassa. Se oli vanha, kurja alemmuuden ja huonouden tunne. Mutta silloin tuli Pyhä Henki avuksi : Hän kertoi sisimpääni, kuinka Jeesus kantoi häpeän ja synnin ristinpuulla. Siinä Hän riippui ristiinnaulittuna, kaikkien katseltavana, runneltuna ja häväistynä. Hänen päällään oli meidän syntimme ja häpeämme, että Hänen rakkaat lapsensa saisivat kokea täydellisen vapauden, synnistä mutta myöskin häpeästä. Siinä sain kokea olevani vapaa vanhoista traumoista, ja saatoin istua iloiten ja ilman jännitteitä näiden uskonystävien seurassa.
Siunattu Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristuksen täytettyä työtä !
Raamattu todistaa, että synti ja häpeä, ovat kansakuntien ja yksilöihmisten taakka kautta kaikkien aikakausien. Vain uskomalla Jeesuksen ristintyöhön, saadaan synnit anteeksi ja iankaikkinen elämä.
On tuleva aika, josta profeetta Sefanja sanoo: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansojen huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä, palvelevat häntä rinta rinnan. ” Sef. 3:9 ”Sinä päivänä sinun ei tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoista, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi ylvästelevät ilakoitsijasi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. ” Sef. 3:11. Ja lopuksi tämä : ” Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. ” Sef: 3: 17.
Vaikka joutuisimmekin näkemään ja kokemaan vielä vaikeita aikoja, niin meillä on tulevaisuus ja toivo raamatun lupausten mukaan ; koska Vapahtajamme Jeesus elää, saamme mekin elää !
Siunaten: Eija Pitkänen
Vuosi 2023
Rohkaiseva tervehdys Ukrainasta – kaikesta huolimatta
Pari kuukautta ennen sotaa Ukrainan helluntaiunionin johtaja Mihail Panotshko pyysi maansa seurakuntia valmistautumaan siltä varalta, jos sota sattuisi syttymään. Kirkot rupesivat välittömästi varautumaan tätä varten. Yksilökristityt tutkistelivat itseänsä ja valmistautuivat myös hengellisesti mahdollisen sodan haasteisiin.
Helmikuun jälkeen Ukrainan yli 15 miljoonaa kansalaista on joutunut jättämään kotinsa. Monet ovat matkalla jonnekin tietämättä varmuudella matkansa lopullista päämäärää. Vaimot kaipaavat miehiänsä, lapset itkevät isiään – Lvivin keskusaukiolla 500 tyhjää lastenvaunua muistuttaa syyttömien lasten kuolemasta. Rattaita ei enää tarvita – lapset ovat muuttaneet taivaaseen.
Erikoista on se, että ihmiset etsivät suojaa kirkoista. Turvapaikkojen puutteessa pelokkaat kansalaiset hakeutuvat rukoushuoneiden kellareihin, jotka on valmistettu pommisuojiksi. Nälkäiset jonottavat kirkkojen ulkopuolella ruokaa. Pakolaisista täyttyneet metroasemat saavat uskovia vieraakseen – lauletaan, soitetaan, rukoillaan, todistetaan Jeesuksesta.
Yllättävää on, että sodan kourissa elävät kristityt ovat viime aikoina kokeneet suurta herätystä. Seurakuntien johtajat kertovat, että kokouksissa käy nyt enemmän väkeä kuin ennen sotaa. Pastori Juri Kulakevitsh, kertoo, että Helluntaiunioni on istuttanut Ukrainaan 24 uutta seurakuntaa elokuun jälkeen. Kastettujen määrä ylittää aikaisempien vuosien luvut.
Mykolajevin helluntaikirkossa oli sodan alettua noin 200 jäsentä, Yli puolet heistä on paennut ulkomaille. Jäljelle jääneet uskovat julistavat sodan keskellä evankeliumia. Hengen tulet syttyivät ja Jumalan valtakunnan rajat rupesivat laajenemaan: Seurakunnan yli 500:n istumapaikan kirkossa pidetään nyt kolme jumalanpalvelusta joka sunnuntai, että kaikki mahtuisivat tilaisuuksiin. Seurakunta on kasvanut maaliskuun jälkeen 80. prosentilla.
Charkivissa eräs helluntaiseurakunta on kasvanut 150:stä jäsenestä 400:ään sodan aikaisina kuukausina.
Onko sodan seuraus automaattisesti herätys, vai onko tämä vain Ukrainan ilmiö? PEF:n puheenjohtajana toiminut Pelle Hörnmark kertoo, että herätyksen salaisuus on Pyhän Hengen vaikutuksen lisäksi myös siinä, että Ukrainan kirkot harjoittivat evankeliointia jo ennen sotaa. Seurakuntien istuttaminen on kuulunut heidän DNA:han jo vuosia – se on ollut heille luonnollinen ilmiö.
Nykyinen herätys on vain jatkumoa aikaisemmin eletylle Kristus-keskeiselle elämälle. Sodan kehykset vain vahvistavat sen tehoja. Jumalan valtakunnan rajat eivät laajene itsestään, koska Hänen valtakuntansa on sisäisesti meissä (Luuk 17:21). Mutta me voimme toiminnallamme levittää sen rajoja.
Vuoden alussa elimme Euroopassamme sotaa edeltävää aikaa. Nyt se on muuttanut kymmenien miljoonien ihmisten elämän. Me näemme, miten se hiipii meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Nyt on aika tehdä valmisteluja. Jumala haluaa luoda meille herätykseen johtavat puitteet. Siksi meidän tulisi tutkia itseämme, puhdistautua ja valmistautua sadonkorjuuseen, niin kuin ukrainalaiset ovat tehneet, ettei herätys vain kulkisi ohitsemme.
Tämä voisi täydentää joulun ja uuden vuoden ajan sanoman – että Jumalan lähetti oman poikansa – paremmin kuin mikään muu, ainakin meidän omassa elämässämme.
Rauli Lehtonen
Rohkaiseva tervehdys Ukrainasta – kaikesta huolimatta
Pari kuukautta ennen sotaa Ukrainan helluntaiunionin johtaja Mihail Panotshko pyysi maansa seurakuntia valmistautumaan siltä varalta, jos sota sattuisi syttymään. Kirkot rupesivat välittömästi varautumaan tätä varten. Yksilökristityt tutkistelivat itseänsä ja valmistautuivat myös hengellisesti mahdollisen sodan haasteisiin.
Helmikuun jälkeen Ukrainan yli 15 miljoonaa kansalaista on joutunut jättämään kotinsa. Monet ovat matkalla jonnekin tietämättä varmuudella matkansa lopullista päämäärää. Vaimot kaipaavat miehiänsä, lapset itkevät isiään – Lvivin keskusaukiolla 500 tyhjää lastenvaunua muistuttaa syyttömien lasten kuolemasta. Rattaita ei enää tarvita – lapset ovat muuttaneet taivaaseen.
Erikoista on se, että ihmiset etsivät suojaa kirkoista. Turvapaikkojen puutteessa pelokkaat kansalaiset hakeutuvat rukoushuoneiden kellareihin, jotka on valmistettu pommisuojiksi. Nälkäiset jonottavat kirkkojen ulkopuolella ruokaa. Pakolaisista täyttyneet metroasemat saavat uskovia vieraakseen – lauletaan, soitetaan, rukoillaan, todistetaan Jeesuksesta.
Yllättävää on, että sodan kourissa elävät kristityt ovat viime aikoina kokeneet suurta herätystä. Seurakuntien johtajat kertovat, että kokouksissa käy nyt enemmän väkeä kuin ennen sotaa. Pastori Juri Kulakevitsh, kertoo, että Helluntaiunioni on istuttanut Ukrainaan 24 uutta seurakuntaa elokuun jälkeen. Kastettujen määrä ylittää aikaisempien vuosien luvut.
Mykolajevin helluntaikirkossa oli sodan alettua noin 200 jäsentä, Yli puolet heistä on paennut ulkomaille. Jäljelle jääneet uskovat julistavat sodan keskellä evankeliumia. Hengen tulet syttyivät ja Jumalan valtakunnan rajat rupesivat laajenemaan: Seurakunnan yli 500:n istumapaikan kirkossa pidetään nyt kolme jumalanpalvelusta joka sunnuntai, että kaikki mahtuisivat tilaisuuksiin. Seurakunta on kasvanut maaliskuun jälkeen 80. prosentilla.
Charkivissa eräs helluntaiseurakunta on kasvanut 150:stä jäsenestä 400:ään sodan aikaisina kuukausina.
Onko sodan seuraus automaattisesti herätys, vai onko tämä vain Ukrainan ilmiö? PEF:n puheenjohtajana toiminut Pelle Hörnmark kertoo, että herätyksen salaisuus on Pyhän Hengen vaikutuksen lisäksi myös siinä, että Ukrainan kirkot harjoittivat evankeliointia jo ennen sotaa. Seurakuntien istuttaminen on kuulunut heidän DNA:han jo vuosia – se on ollut heille luonnollinen ilmiö.
Nykyinen herätys on vain jatkumoa aikaisemmin eletylle Kristus-keskeiselle elämälle. Sodan kehykset vain vahvistavat sen tehoja. Jumalan valtakunnan rajat eivät laajene itsestään, koska Hänen valtakuntansa on sisäisesti meissä (Luuk 17:21). Mutta me voimme toiminnallamme levittää sen rajoja.
Vuoden alussa elimme Euroopassamme sotaa edeltävää aikaa. Nyt se on muuttanut kymmenien miljoonien ihmisten elämän. Me näemme, miten se hiipii meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Nyt on aika tehdä valmisteluja. Jumala haluaa luoda meille herätykseen johtavat puitteet. Siksi meidän tulisi tutkia itseämme, puhdistautua ja valmistautua sadonkorjuuseen, niin kuin ukrainalaiset ovat tehneet, ettei herätys vain kulkisi ohitsemme.
Tämä voisi täydentää joulun ja uuden vuoden ajan sanoman – että Jumalan lähetti oman poikansa – paremmin kuin mikään muu, ainakin meidän omassa elämässämme.
Rauli Lehtonen
JOULUKUU 2022
HOOSIANNA, DAAVIDIN POJALLE!
Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän!
Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen!
Tätä kirjoittaessani maa on saanut valkoisen lumipeitteen pitkän ja aika lämpimän tuntuisen syksyn jälkeen. Marraskuun lopulla laulettiin Hoosiannaa Daavidin Pojalle ja joulun odotus käynnistyi.
Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, syntyi pimeään maailmaan. Hän antoi meille Joulun. Tuo ihmeellinen Rauhanruhtinas alistui Isän tahtoon ja syntyi ihmisenä nuoren Maria-äidin kautta tuomaan toivoa ihmiskunnalle sovittamalla syntimme Ristin puulla. Uskomalla Hänen sovintoverensä voimaan, me saamme vastaan ottaa syntien anteeksi saamisen ja iankaikkisen elämän.
Rauhanruhtinas! Me tarvitsemme Sinua!
Tämänkin vuoden aikana on maailmassa ollut sotaa, kapinaa, vihaa ja tuhoa monin paikoin. Ihmiset pelkäävät ja rukoilevat rauhaa. Vaikka meillä ei nyt ole ulkoista sotaa tässä maassa, mielet ovat olleet monesti niiden luona, jotka kärsivät taistelujen keskellä. Koitetaan ojentaa auttavaa kättä edes jossain muodossa, että elämä voisi jatkua. Meillä on ollut niin äärettömän hyvät olot moneen muuhun maahan verrattuna. On ollut vettä ja sähköä, ruokaa ja juomaa ja ylen paljon muutakin, mikä monelta puuttuu.
Onko Taivaallinen Isämme saanut kiitoksemme kaikesta tästä?
Näitä etuja on alettu nyt kaventaa ja kehoitetaan säästämään vettä ja sähköä ja ruokatarpeet kallistuvat vähin erin. Pitää opetella ”kaventamaan leipää” ja välttää tuhlausta.
Joka tapauksessa elämme joulun odotuksessa. Suunnittelemme jopa myyjäisiä!
Voimme jakaa omastamme ja auttaa edes vähän todella avun tarpeessa olevia.
Jeesus opetti:”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. Kyllä siitä hyvän mielen saa.
JUMALA antoi meille esimerkin. Hän antoi rakkaimpansa, oman ainosyntyisen Poikansa, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.
Tapahtui Beetlehemissä
Luuk. 2: 6-7
”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet SEIMEEN, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.” Näin syntyi joulun lapsi, Meidän Vapahtajamme.
Siunaus sinun jouluusi! Anna-Liisa Lindeman
JOULUKUU 2022
HOOSIANNA, DAAVIDIN POJALLE!
Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän!
Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen!
Tätä kirjoittaessani maa on saanut valkoisen lumipeitteen pitkän ja aika lämpimän tuntuisen syksyn jälkeen. Marraskuun lopulla laulettiin Hoosiannaa Daavidin Pojalle ja joulun odotus käynnistyi.
Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, syntyi pimeään maailmaan. Hän antoi meille Joulun. Tuo ihmeellinen Rauhanruhtinas alistui Isän tahtoon ja syntyi ihmisenä nuoren Maria-äidin kautta tuomaan toivoa ihmiskunnalle sovittamalla syntimme Ristin puulla. Uskomalla Hänen sovintoverensä voimaan, me saamme vastaan ottaa syntien anteeksi saamisen ja iankaikkisen elämän.
Rauhanruhtinas! Me tarvitsemme Sinua!
Tämänkin vuoden aikana on maailmassa ollut sotaa, kapinaa, vihaa ja tuhoa monin paikoin. Ihmiset pelkäävät ja rukoilevat rauhaa. Vaikka meillä ei nyt ole ulkoista sotaa tässä maassa, mielet ovat olleet monesti niiden luona, jotka kärsivät taistelujen keskellä. Koitetaan ojentaa auttavaa kättä edes jossain muodossa, että elämä voisi jatkua. Meillä on ollut niin äärettömän hyvät olot moneen muuhun maahan verrattuna. On ollut vettä ja sähköä, ruokaa ja juomaa ja ylen paljon muutakin, mikä monelta puuttuu.
Onko Taivaallinen Isämme saanut kiitoksemme kaikesta tästä?
Näitä etuja on alettu nyt kaventaa ja kehoitetaan säästämään vettä ja sähköä ja ruokatarpeet kallistuvat vähin erin. Pitää opetella ”kaventamaan leipää” ja välttää tuhlausta.
Joka tapauksessa elämme joulun odotuksessa. Suunnittelemme jopa myyjäisiä!
Voimme jakaa omastamme ja auttaa edes vähän todella avun tarpeessa olevia.
Jeesus opetti:”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. Kyllä siitä hyvän mielen saa.
JUMALA antoi meille esimerkin. Hän antoi rakkaimpansa, oman ainosyntyisen Poikansa, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.
Tapahtui Beetlehemissä
Luuk. 2: 6-7
”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet SEIMEEN, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.” Näin syntyi joulun lapsi, Meidän Vapahtajamme.
Siunaus sinun jouluusi! Anna-Liisa Lindeman
Marraskuu
Syksyn pimein kuukausi, marraskuu on taas tullut ja tällaisena maailman aikana se voi monien mielestä tuntua erityisen raskaalta. Nousee kysymyksiä: onko Jumala unohtanut olla armollinen? Missä on Hänen apunsa?
Läpi raamatun saamme lukea tilanteista ja aikakausista, jolloin Jumala itse sanoo: ”Vaikka minä hajoitan, minä myös kokoan, minä särjen, mutta minä myös korjaan.” Jumalan tulisilmät valvovat jokaista ihmistä, jotta Hän voimallisesti auttaisi jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy ja apua pyytää. Hän, kaikkivaltias Jumala, sallii murhetta, mutta Hän myös lohduttaa.
Jumala itse on kokenut suurimman tuskan hetken Golgatalla antaessaan pyhän ja viattoman poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmiskunnan syntien puolesta. Se oli sovitusuhri, joka maksoi Isälle kaiken. Vain tämän uhrikuoleman ansiosta voi jokainen ihminen saada syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän kerran taivaassa.
Raamattu sanoo:” Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. ” 2. Kor. 5: 19-21. (Raamattu kansalle-käännöksen mukaan.)
Sinä uskova ystävä, joka tunnet itsesi pieneksi ja heikoksi: myös sinä saat olla tämän suuren pelastussanoman viejä. Työ on jo täytetty Golgatalla, ja sinä saat olla julistamassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, siellä missä on katuva ihminen.
Golgatan uhri on voimassa tässäkin pimeässä ajassa. Sielun pelastus on tärkein asia kautta maailman aikojen. Sinulle, joka et vielä tunne Jeesusta, luen Hebrealaiskirjeestä sanat: ”Jos kerran enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana ja jokainen rikkomus ja jokainen tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkan, kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.” Hebr.2:2-3. R.k- käännös.
Miksi antaisit pelastuskutsun mennä ohitsesi ja kadottaisit sielusi? Jumala kutsuu armossaan tänä päivänä, huomisesta ei ole tietoa, omistammeko sitä edes. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. ” lupaa raamattu Room. 10: 13.
Voit rukoilla kanssani: ” Herra Jeesus, tässä olen, eikä minulla ole sinulle tuotavana muuta kuin epäonnistumiseni. Anna minulle minun syntini anteeksi ja ota lapseksesi. Haluan antaa elämäni sinulle. Aamen ”
Jeesus sanoo: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en ikinä heitä ulos.” Joh.6: 37.
Siunaten: Eija Pitkänen
Syksyn pimein kuukausi, marraskuu on taas tullut ja tällaisena maailman aikana se voi monien mielestä tuntua erityisen raskaalta. Nousee kysymyksiä: onko Jumala unohtanut olla armollinen? Missä on Hänen apunsa?
Läpi raamatun saamme lukea tilanteista ja aikakausista, jolloin Jumala itse sanoo: ”Vaikka minä hajoitan, minä myös kokoan, minä särjen, mutta minä myös korjaan.” Jumalan tulisilmät valvovat jokaista ihmistä, jotta Hän voimallisesti auttaisi jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy ja apua pyytää. Hän, kaikkivaltias Jumala, sallii murhetta, mutta Hän myös lohduttaa.
Jumala itse on kokenut suurimman tuskan hetken Golgatalla antaessaan pyhän ja viattoman poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmiskunnan syntien puolesta. Se oli sovitusuhri, joka maksoi Isälle kaiken. Vain tämän uhrikuoleman ansiosta voi jokainen ihminen saada syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän kerran taivaassa.
Raamattu sanoo:” Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. ” 2. Kor. 5: 19-21. (Raamattu kansalle-käännöksen mukaan.)
Sinä uskova ystävä, joka tunnet itsesi pieneksi ja heikoksi: myös sinä saat olla tämän suuren pelastussanoman viejä. Työ on jo täytetty Golgatalla, ja sinä saat olla julistamassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, siellä missä on katuva ihminen.
Golgatan uhri on voimassa tässäkin pimeässä ajassa. Sielun pelastus on tärkein asia kautta maailman aikojen. Sinulle, joka et vielä tunne Jeesusta, luen Hebrealaiskirjeestä sanat: ”Jos kerran enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana ja jokainen rikkomus ja jokainen tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkan, kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.” Hebr.2:2-3. R.k- käännös.
Miksi antaisit pelastuskutsun mennä ohitsesi ja kadottaisit sielusi? Jumala kutsuu armossaan tänä päivänä, huomisesta ei ole tietoa, omistammeko sitä edes. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. ” lupaa raamattu Room. 10: 13.
Voit rukoilla kanssani: ” Herra Jeesus, tässä olen, eikä minulla ole sinulle tuotavana muuta kuin epäonnistumiseni. Anna minulle minun syntini anteeksi ja ota lapseksesi. Haluan antaa elämäni sinulle. Aamen ”
Jeesus sanoo: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en ikinä heitä ulos.” Joh.6: 37.
Siunaten: Eija Pitkänen