KESÄKUU
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Odota Herraa
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
Återträff
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.
Ukraina
Ukraina tarvitsee tukeamme – juuri nyt!
Monet eivät ymmärrä miten merkittävää tukemme on tässä tilanteessa. Se on erityisen tärkeätä Ukrainan evankelisille kristityille, jotka saattavat tulevaisuudessa joutua sekä syrjinnän että vainon kohteeksi Venäjän miehityksen seurauksena. Jos suurvallat kieltävät Ukrainalta mahdollisuuden liittyä NATO:on, se voisi myös rajoittaa Ruotsin ja Suomen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi Ukrainan asia kuuluu myös meille!
Eräs historian tulkinta väittää, että suurta osaa Ukrainasta kutsuttiin Kiovan valtakunnaksi 800-1200-luvulla. Maan perusti Rurik, joka oli viikinki ja polveutui ruseista. Monet Ruotsin historioitsijat tunnistavat heidät sveoiksi kytkien heidän sukujuurensa Roslageniin, joka nykyään sijaitsee Tukholman pohjoispuolen rannikkoseuduilla. Nestorin kronikan mukaan valtakunta syntyi jo vuosina 830-880.
Kiovan valtakunnan hallitsija Vladimir hyväksyi vuonna 988 kristinuskon valtionuskonnoksi, ja se kasvoi nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmaksi kauppakeskukseksi. Sekä Baltian kauppareitti, että tiet Välimereltä kulkivat alueen halki. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Ruotsalaisen kuninkaan Olof Skötkonungin tytär Ingegerd meni naimisiin Kiovan Jaroslav Viisaan kanssa. Ennen kuolemaansa Ingegerd vihittiin nunnaksi, ja nykyään hänet luetaan yhdeksi ortodoksisen kirkon pyhimyksistä.
Nämä siteet Ruotsiin, sekä Pultavan taistelun historia ovat laajalti tunnettuja Ukrainan kansan keskuudessa. Idän kristityt tietävät myös, kuinka Oslon Filadelfiaseurakunta, Jönköpingin helluntaikirkko ja Suomen Avainsanoma aloittivat rukousristiretken 1970-luvun puolivälissä. Yli 500 Pohjoismaiden seurakuntaa keskitti määrätietoisen rukouksensa tiettyihin Neuvostoliiton alueisiin ja kaupunkeihin. Näin Ukrainan monet kirkot saivat omat ystävyysseurakuntansa myös Suomesta.
Monet Euraasian pastorit saattavat vieläkin vakuuttaa, että tämä kymmeniä vuosia kestänyt rukouskampanja myötävaikutti ateistisen Neuvostoliiton hajoamiseen, sekä siihen että lähetystyö tavoittamattomien kansojen keskuudessa aloitettiin. Kristityt vapautettiin vankiloista ja Raamattuja voitiin jakaa vapaasti väestön keskellä.
Näin Ukrainasta tuli hengellinen ”viljavarasto”, jossa viime vuosina on ollut Euroopan liberaalisin uskontolaki.
Yli 420 lähetyssaarnaaja lähetettiin avoimuuden aikakautena Venäjälle, Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan. Viimeisten neljän vuoden aikana evankelinen liike on perustanut yli 400 seurakuntaa ja ryhmää eri puolille Ukrainaa. Useat kristityt työskentelevät vastuunalaisissa poliittisissa tehtävissä maan hallituksessa ja parlamentissa.
Pohjolan kristityillä on suuri vastuu
Krimin, Donetskin ja Luhanskin tapahtumat vuosina 2014-2015 ovat parhaillaan toistumassa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa, koskien koko Ukrainan maata. Itse asiassa kukaan meistä ei vielä varmuudella tiedä, mihin Venäjän sotilaalliset operaatiot Ukrainassa saattaa johtaa. Siksi meidän tulisi Pohjoismaiden kristittyinä yhdistää kaikki voimavaramme ja antaa tukemme Ukrainan uskonveljille ja -sisarille, joita pahimmassa tapauksessa saattaa odottaa etninen syrjintä ja uskonnon vainot.
Vuoden 2014 sodan syttymisen jälkeen yli miljoona ihmistä pakeni Itä-Ukrainasta maan läntisiin osiin ja lähes yhtä moni Venäjälle – mistä harvoin mainitaan. Molempien maiden seurakunnat ovat tehneet sankarillisia ponnisteluja auttaakseen kaikkia heitä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Samana aikana noin 15 000 ihmistä on kuollut sodassa, joka on kestänyt 7 vuotta. Lähiviikkoina myös uusia pakolaisia saattaa tulla sekä Ruotsiin, että Suomeen jopa suurin joukoin.
Monet uskovat tuntevat olevansa unohdettuja. Suomen ja Ruotsin kristityt, joilla on ollut ystävyysseurakuntia ja -kontakteja Ukrainassa 1970- ja 1980-luvulla, eivät saa unohtaa yhteistä historiaansa ja velvoitettaan uskonveljinä ja -sisarina. Suhteita on vahvistettava ja uudistettava nyt kun kristittyjen yhteydellä voi olla ratkaiseva merkitys Ukrainan uskovien tulevaisuuden kannalta. Ukrainan kristityt tarvitsevat alttiita henkilöitä, jotka kulkevat heidän rinnallaan kun tulevaisuuden ääriviivoja piirretään paletin tummimmilla väreillä. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat meidän esirukouksiamme.
Ukrainan avustkseen “Ukraina” BG 5915-7990
Rauli Lehtonen
Ukraina tarvitsee tukeamme – juuri nyt!
Monet eivät ymmärrä miten merkittävää tukemme on tässä tilanteessa. Se on erityisen tärkeätä Ukrainan evankelisille kristityille, jotka saattavat tulevaisuudessa joutua sekä syrjinnän että vainon kohteeksi Venäjän miehityksen seurauksena. Jos suurvallat kieltävät Ukrainalta mahdollisuuden liittyä NATO:on, se voisi myös rajoittaa Ruotsin ja Suomen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi Ukrainan asia kuuluu myös meille!
Eräs historian tulkinta väittää, että suurta osaa Ukrainasta kutsuttiin Kiovan valtakunnaksi 800-1200-luvulla. Maan perusti Rurik, joka oli viikinki ja polveutui ruseista. Monet Ruotsin historioitsijat tunnistavat heidät sveoiksi kytkien heidän sukujuurensa Roslageniin, joka nykyään sijaitsee Tukholman pohjoispuolen rannikkoseuduilla. Nestorin kronikan mukaan valtakunta syntyi jo vuosina 830-880.
Kiovan valtakunnan hallitsija Vladimir hyväksyi vuonna 988 kristinuskon valtionuskonnoksi, ja se kasvoi nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmaksi kauppakeskukseksi. Sekä Baltian kauppareitti, että tiet Välimereltä kulkivat alueen halki. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Ruotsalaisen kuninkaan Olof Skötkonungin tytär Ingegerd meni naimisiin Kiovan Jaroslav Viisaan kanssa. Ennen kuolemaansa Ingegerd vihittiin nunnaksi, ja nykyään hänet luetaan yhdeksi ortodoksisen kirkon pyhimyksistä.
Nämä siteet Ruotsiin, sekä Pultavan taistelun historia ovat laajalti tunnettuja Ukrainan kansan keskuudessa. Idän kristityt tietävät myös, kuinka Oslon Filadelfiaseurakunta, Jönköpingin helluntaikirkko ja Suomen Avainsanoma aloittivat rukousristiretken 1970-luvun puolivälissä. Yli 500 Pohjoismaiden seurakuntaa keskitti määrätietoisen rukouksensa tiettyihin Neuvostoliiton alueisiin ja kaupunkeihin. Näin Ukrainan monet kirkot saivat omat ystävyysseurakuntansa myös Suomesta.
Monet Euraasian pastorit saattavat vieläkin vakuuttaa, että tämä kymmeniä vuosia kestänyt rukouskampanja myötävaikutti ateistisen Neuvostoliiton hajoamiseen, sekä siihen että lähetystyö tavoittamattomien kansojen keskuudessa aloitettiin. Kristityt vapautettiin vankiloista ja Raamattuja voitiin jakaa vapaasti väestön keskellä.
Näin Ukrainasta tuli hengellinen ”viljavarasto”, jossa viime vuosina on ollut Euroopan liberaalisin uskontolaki.
Yli 420 lähetyssaarnaaja lähetettiin avoimuuden aikakautena Venäjälle, Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan. Viimeisten neljän vuoden aikana evankelinen liike on perustanut yli 400 seurakuntaa ja ryhmää eri puolille Ukrainaa. Useat kristityt työskentelevät vastuunalaisissa poliittisissa tehtävissä maan hallituksessa ja parlamentissa.
Pohjolan kristityillä on suuri vastuu
Krimin, Donetskin ja Luhanskin tapahtumat vuosina 2014-2015 ovat parhaillaan toistumassa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa, koskien koko Ukrainan maata. Itse asiassa kukaan meistä ei vielä varmuudella tiedä, mihin Venäjän sotilaalliset operaatiot Ukrainassa saattaa johtaa. Siksi meidän tulisi Pohjoismaiden kristittyinä yhdistää kaikki voimavaramme ja antaa tukemme Ukrainan uskonveljille ja -sisarille, joita pahimmassa tapauksessa saattaa odottaa etninen syrjintä ja uskonnon vainot.
Vuoden 2014 sodan syttymisen jälkeen yli miljoona ihmistä pakeni Itä-Ukrainasta maan läntisiin osiin ja lähes yhtä moni Venäjälle – mistä harvoin mainitaan. Molempien maiden seurakunnat ovat tehneet sankarillisia ponnisteluja auttaakseen kaikkia heitä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Samana aikana noin 15 000 ihmistä on kuollut sodassa, joka on kestänyt 7 vuotta. Lähiviikkoina myös uusia pakolaisia saattaa tulla sekä Ruotsiin, että Suomeen jopa suurin joukoin.
Monet uskovat tuntevat olevansa unohdettuja. Suomen ja Ruotsin kristityt, joilla on ollut ystävyysseurakuntia ja -kontakteja Ukrainassa 1970- ja 1980-luvulla, eivät saa unohtaa yhteistä historiaansa ja velvoitettaan uskonveljinä ja -sisarina. Suhteita on vahvistettava ja uudistettava nyt kun kristittyjen yhteydellä voi olla ratkaiseva merkitys Ukrainan uskovien tulevaisuuden kannalta. Ukrainan kristityt tarvitsevat alttiita henkilöitä, jotka kulkevat heidän rinnallaan kun tulevaisuuden ääriviivoja piirretään paletin tummimmilla väreillä. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat meidän esirukouksiamme.
Jos haluat tukea Ukrainaa laita “Ukraina “ BG 5915-7990
Rauli Lehtonen