Minun turvani
Minun turvani
Hyvä kotisivun lukija. Mitä ajattelet maailman nykytilanteesta? Onko sinut vallannut pelko siitä, mitä maailmalla tapahtuu? Elämme aikaa, jossa epävarmuus vallitsee. Ensin on corona saanut koko maailman ihmisten elämän epävarmuuteen. Se on saanut monet eristäytymään toisista ihmisistä, lapsista ja sukulaisista. Hyvä kun on kauppaan voinut mennä ilman tartunnan pelkoa. Monet ovat myös menettäneet omaisia ja läheisiä. Tuskin on yhtään perhettä, etteikö joku heille tuttu ole sairastunut coronaan.
Nyt on syttynyt sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se heijastuu koko maailman väestöön jättämättä ketään välinpitämättömäksi. Kysytään, mitä tämä vaikuttaa minun elämään. Taloudelliset vaikutukset jättävät maiden sekä yksilöiden elämään pysyvät jäljet. Kukaan ei tiedä mitä edessä on.
Uskovaiset ovat laskeutuneet polvilleen rukoillen Jumalan varjelusta ja apua.
Ukrainassa sadat tuhannet uskovaiset huutavat Jumalan apua tilanteeseen. Onko se turhaa, kun kuitenkin sota tuli?
Mitä ajatuksia sinulla on Jumalan mahdollisuuksista ? Onhan monet epäilleet Jumalan olemassa oloa, mutta tekeekö se Jumalan olemattomaksi? Onhan Hänen ajatuksensa niin paljon meidän ajatuksiamme korkeammat. Kun luet raamattua ja Israelin historiaa, niin huomaat miten paljon sotia ja kurjuutta israelilaiset saivat kärsiä. Syy oli se että he olivat hylänneet Jumalan käskyt. Tehtyään parannuksen ja kääntyessään Jumalan puoleen, he saivat avun sortajistaan.
Eikö nykyinen ihmiskuntakin ole loitonnut kauas Jumalan laista ja niistä käskyistä joita raamatussa on?
Ne ovat vanhanaikaisia, sanotaan. Onko näin?
Voisiko nämä kaikki vastoinkäymiset olla Jumalan puhetta ihmiskunnalle? Kun tarkastelemme omaa vaellustamme, niin onko se hyvää, vai onko jotakin parantamisen varaa?
Uskon vieläkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Näinhän enkelit julistivat paimenille kedolla, kun ilmoittivat Jeesuksen syntymästä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Vielä tänäänkin on tuo Vapahtaja ainoa, joka voi tuoda ihmisen sydämeen rauhan ja anteeksiannon. Rauhaan ei voi ketään pakottaa. Väkisin et saa ihmistä etkä kansakuntia tekemään rauhaa, joka kestäisi. Pakottaminen tuo vain katkeruutta ja vihaa, joka tuhoaa ihmistä sisältäpäin.
Jeesus sanoi: ”tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille rauhan.
Rukoillaan jokainen omalla kohdalla, että tuo Jumalan rauha tulee sydämeen.
Sinun ja koko maailmaan puolesta rukoillen ja siunaten toivotan Jumalan rauhaa.
Heimo
Minun turvani
Hyvä kotisivun lukija. Mitä ajattelet maailman nykytilanteesta? Onko sinut vallannut pelko siitä, mitä maailmalla tapahtuu? Elämme aikaa, jossa epävarmuus vallitsee. Ensin on corona saanut koko maailman ihmisten elämän epävarmuuteen. Se on saanut monet eristäytymään toisista ihmisistä, lapsista ja sukulaisista. Hyvä kun on kauppaan voinut mennä ilman tartunnan pelkoa. Monet ovat myös menettäneet omaisia ja läheisiä. Tuskin on yhtään perhettä, etteikö joku heille tuttu ole sairastunut coronaan.
Nyt on syttynyt sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se heijastuu koko maailman väestöön jättämättä ketään välinpitämättömäksi. Kysytään, mitä tämä vaikuttaa minun elämään. Taloudelliset vaikutukset jättävät maiden sekä yksilöiden elämään pysyvät jäljet. Kukaan ei tiedä mitä edessä on.
Uskovaiset ovat laskeutuneet polvilleen rukoillen Jumalan varjelusta ja apua.
Ukrainassa sadat tuhannet uskovaiset huutavat Jumalan apua tilanteeseen. Onko se turhaa, kun kuitenkin sota tuli?
Mitä ajatuksia sinulla on Jumalan mahdollisuuksista ? Onhan monet epäilleet Jumalan olemassa oloa, mutta tekeekö se Jumalan olemattomaksi? Onhan Hänen ajatuksensa niin paljon meidän ajatuksiamme korkeammat. Kun luet raamattua ja Israelin historiaa, niin huomaat miten paljon sotia ja kurjuutta israelilaiset saivat kärsiä. Syy oli se että he olivat hylänneet Jumalan käskyt. Tehtyään parannuksen ja kääntyessään Jumalan puoleen, he saivat avun sortajistaan.
Eikö nykyinen ihmiskuntakin ole loitonnut kauas Jumalan laista ja niistä käskyistä joita raamatussa on?
Ne ovat vanhanaikaisia, sanotaan. Onko näin?
Voisiko nämä kaikki vastoinkäymiset olla Jumalan puhetta ihmiskunnalle? Kun tarkastelemme omaa vaellustamme, niin onko se hyvää, vai onko jotakin parantamisen varaa?
Uskon vieläkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Näinhän enkelit julistivat paimenille kedolla, kun ilmoittivat Jeesuksen syntymästä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Vielä tänäänkin on tuo Vapahtaja ainoa, joka voi tuoda ihmisen sydämeen rauhan ja anteeksiannon. Rauhaan ei voi ketään pakottaa. Väkisin et saa ihmistä etkä kansakuntia tekemään rauhaa, joka kestäisi. Pakottaminen tuo vain katkeruutta ja vihaa, joka tuhoaa ihmistä sisältäpäin.
Jeesus sanoi: ”tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille rauhan.
Rukoillaan jokainen omalla kohdalla, että tuo Jumalan rauha tulee sydämeen.
Sinun ja koko maailmaan puolesta rukoillen ja siunaten toivotan Jumalan rauhaa.
Heimo
Vuoden haasteet
Uuden vuoden haasteet – kasvottomat ja sukulaisemme
Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka suuntaa katseensa muualle ja välttää katsomasta sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.
Esko Matikainen, kirjoitti vuosia sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden. Nimettömiä kirjeitä ja viestejä saatetaan lähettää postitse tai median välityksellä. Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.
Kristittyinä me emme voi salata viestiämme ja oikeata minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa. Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.
Kaikki merkit osoittavat, että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä, että Jeesus on Jumalan poika. 175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoonaa arabian kielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ehkä ole halunneet kohdata katseellamme.
Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa, että he olivat Jeesuksen eno Kleopas ja hänen serkkunsa Simeon. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.
Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi myös meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta – ennen kuin loppu tulee (Matt. 24:14).
Matikainen kirjoitti, että kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”. Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnustaa uskomme. ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt. 10: 32-33).
Rauli Lehtonen
Vuoden haasteet – kasvottomat ja sukulaisemme
Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka suuntaa katseensa muualle ja välttää katsomasta sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.
Esko Matikainen, kirjoitti vuosia sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden. Nimettömiä kirjeitä ja viestejä saatetaan lähettää postitse tai median välityksellä. Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.
Kristittyinä me emme voi salata viestiämme ja oikeata minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa. Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.
Kaikki merkit osoittavat, että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä, että Jeesus on Jumalan poika. 175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoonaa arabian kielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ehkä ole halunneet kohdata katseellamme.
Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa, että he olivat Jeesuksen eno Kleopas ja hänen serkkunsa Simeon. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.
Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi myös meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta – ennen kuin loppu tulee (Matt. 24:14).
Matikainen kirjoitti, että kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”. Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnustaa uskomme. ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt. 10: 32-33).
Rauli Lehtonen
Uuden Vuoden Tervehdys
Joulu on jälleen takana ja aloittelemme uutta vuotta. Ajatukset palaavat menneeseen vuoteen , tulevaisuus askarruttaa mieltä. Voin todeta, kuten niin monta kertaa ennenkin: Jumalan hyvyys ja uskollisuus on ollut suuri, Hän ei ole pettänyt koskaan, ei minkäänlaisissa tilanteissa.
Mutta muistuu mieleen myös, kuinka monta kertaa mieleen on hiipinyt epävarmuus, pelko tulevaisuudesta ja on tuntunut kuin toivo alkaisi hiipua. Onko kaikki ollut turhaa sittenkin?
Tällaisissa mietteissä avasin raamattuni ja kuinka ollakaan; Hebrealaiskirjeen 6:sta luvusta luen jakeet 10-12: ” Eihän Jumala ole väärämielinen, että Hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.” ( Raamattu kansalle- käännöksen mukaan)
Jumala ei unohda palvelustamme, ei sulje silmiään vaivannäöltämme ! Hän ei ole missään kohden väärämielinen, Hän on oikeuden mukainen ja vanhurskas tuomari, Pyhä Jumala. Mutta myös armahtava Isä, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Kiitos ja ylistys Hänen nimelleen !
Hebrealaiskirjeen luvusta 10 luen jakeet 35-39 ( RK- käännös ) ” Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän aikaa, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ”
Vielä vähän aikaa, niin hän, Jeesus, tulee ja vie omansa voittajina kotiin; taivaan kirkkauteen ja iloon. Tämä maanpäällinen elämämme on vaivannäköä, välillä murhetta ja ahdistusta, mutta kerran perillä saamme levätä vaivoistamme, katsella kaikkea ihanuutta ja Jeesuksen rakkaita kasvoja.
Hebrealaiskirjeen 9: 28 sanoo ( RK-käännös ) ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. ”
Ollaan kestäviä ja valvotaan; ollaan niitä, jotka odottavat Jeesusta takaisin tulevaksi, ja palvellaan toisiamme tänäkin armon vuonna 2022 !
Siunaten: Eija Pitkänen
Joulu on jälleen takana ja aloittelemme uutta vuotta. Ajatukset palaavat menneeseen vuoteen , tulevaisuus askarruttaa mieltä. Voin todeta, kuten niin monta kertaa ennenkin: Jumalan hyvyys ja uskollisuus on ollut suuri, Hän ei ole pettänyt koskaan, ei minkäänlaisissa tilanteissa.
Mutta muistuu mieleen myös, kuinka monta kertaa mieleen on hiipinyt epävarmuus, pelko tulevaisuudesta ja on tuntunut kuin toivo alkaisi hiipua. Onko kaikki ollut turhaa sittenkin?
Tällaisissa mietteissä avasin raamattuni ja kuinka ollakaan; Hebrealaiskirjeen 6:sta luvusta luen jakeet 10-12: ” Eihän Jumala ole väärämielinen, että Hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.” ( Raamattu kansalle- käännöksen mukaan)
Jumala ei unohda palvelustamme, ei sulje silmiään vaivannäöltämme ! Hän ei ole missään kohden väärämielinen, Hän on oikeuden mukainen ja vanhurskas tuomari, Pyhä Jumala. Mutta myös armahtava Isä, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Kiitos ja ylistys Hänen nimelleen !
Hebrealaiskirjeen luvusta 10 luen jakeet 35-39 ( RK- käännös ) ” Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän aikaa, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ”
Vielä vähän aikaa, niin hän, Jeesus, tulee ja vie omansa voittajina kotiin; taivaan kirkkauteen ja iloon. Tämä maanpäällinen elämämme on vaivannäköä, välillä murhetta ja ahdistusta, mutta kerran perillä saamme levätä vaivoistamme, katsella kaikkea ihanuutta ja Jeesuksen rakkaita kasvoja.
Hebrealaiskirjeen 9: 28 sanoo ( RK-käännös ) ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. ”
Ollaan kestäviä ja valvotaan; ollaan niitä, jotka odottavat Jeesusta takaisin tulevaksi, ja palvellaan toisiamme tänäkin armon vuonna 2022 !
Siunaten: Eija Pitkänen
Jouluiloa meille kaikille
Jouluiloa meille kaikille.
Vuoden aika on pimeä ja koleahko. Päivät lyhenevät ja pimeä aika vuorokaudessa jatkuu aina joulukuun 23.päivään saakka.
Valo on meille hyvin tärkeä elementti, jo terveydenkin vuoksi. Joh. 8:12 ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.
Jo ensimmäinen adventti tuo mieliimme toivon, että valo on tulossa ja olemme menossa valoisempia aikoja kohti. Joulun odotus ja sen sisältö vie ajatuksemme suureen tapahtumaan, joka tapahtui Beetlehemissä ajanlaskun alussa: JEESUKSEN SYNTYMÄ.
Enkeli Gabriel, tervehtiessään Mariaa, ilmoitti hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Ja hänet pitää ”kutsuttaman Jumalan pojaksi” . Maria sai jo nimenkin valmiiksi. ”Sinun on annettava Hänelle nimi Jeesus”.
Raamatussa, Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, on kertomus Joulun Herran Jeesuksen syntymästä ja tapahtumista syntymän yhteydessä. Kertomus alkaa sanoilla: ja tapahtui niinä päivinä,…. ja jatkuu….. Maria ja Josef lähtivät verolle pantavaksi….Yöpyminen eläinten suojassa..Marian synnyttämisen aika….. Luuk.2:7” Niin Hän (Maria) synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa”
Raamattu kertoo, että paimenet olivat yöllä kedolla vartioimassa laumaansa.:” Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Varmaan paimenet kertoivat kokemaansa vielä pitkään vuosien jälkeen, ja etenkin jouluna.
Jo n 700 v ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi tapahtumaa seuraavasti: Jes 9:1. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Ja Jes 9: 5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”.
Olisikohan jo tänä jouluna aika viettää Joulua muistellen Jeesuksen syntymää? Hän on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Jeesus on ”tie, totuus ja elämä”. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Raamatun tapahtumat ovat totta vielä tänäänkin. Hän voi antaa elämisen arvoisen elämän jo täällä maan päällä ja sitten meitä odottaa iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.
Kun sytytät kynttilää tänä Jouluna, niin muistathan valon tuojaa Jeesusta Jumalan lahjaa.
Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jouluiloa meille kaikille.
Reino Pitkänen
Jouluiloa meille kaikille.
Vuoden aika on pimeä ja koleahko. Päivät lyhenevät ja pimeä aika vuorokaudessa jatkuu aina joulukuun 23.päivään saakka.
Valo on meille hyvin tärkeä elementti, jo terveydenkin vuoksi. Joh. 8:12 ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.
Jo ensimmäinen adventti tuo mieliimme toivon, että valo on tulossa ja olemme menossa valoisempia aikoja kohti. Joulun odotus ja sen sisältö vie ajatuksemme suureen tapahtumaan, joka tapahtui Beetlehemissä ajanlaskun alussa: JEESUKSEN SYNTYMÄ.
Enkeli Gabriel, tervehtiessään Mariaa, ilmoitti hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Ja hänet pitää ”kutsuttaman Jumalan pojaksi” . Maria sai jo nimenkin valmiiksi. ”Sinun on annettava Hänelle nimi Jeesus”.
Raamatussa, Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, on kertomus Joulun Herran Jeesuksen syntymästä ja tapahtumista syntymän yhteydessä. Kertomus alkaa sanoilla: ja tapahtui niinä päivinä,…. ja jatkuu….. Maria ja Josef lähtivät verolle pantavaksi….Yöpyminen eläinten suojassa..Marian synnyttämisen aika….. Luuk.2:7” Niin Hän (Maria) synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa”
Raamattu kertoo, että paimenet olivat yöllä kedolla vartioimassa laumaansa.:” Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Varmaan paimenet kertoivat kokemaansa vielä pitkään vuosien jälkeen, ja etenkin jouluna.
Jo n 700 v ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi tapahtumaa seuraavasti: Jes 9:1. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Ja Jes 9: 5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”.
Olisikohan jo tänä jouluna aika viettää Joulua muistellen Jeesuksen syntymää? Hän on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Jeesus on ”tie, totuus ja elämä”. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Raamatun tapahtumat ovat totta vielä tänäänkin. Hän voi antaa elämisen arvoisen elämän jo täällä maan päällä ja sitten meitä odottaa iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.
Kun sytytät kynttilää tänä Jouluna, niin muistathan valon tuojaa Jeesusta Jumalan lahjaa.
Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jouluiloa meille kaikille.
Reino Pitkänen