Sana syyskuulle

Sinun syntisi on anteeksi annettu !

Elämässä koettua: Muutin Ruotsiin 1969 huhtikuussa. Työtilanne talvisin oli aika huono Ähtärissä 21 vuotiaalle nuorelle. Silloinen tyttöystävä (nykyinen vaimo) oli jo saanut lastenhoitopaikan sukulaisten luota Göteborgista. Suuri auton valmistaja otti suomalaisia mielellään työhon Torslandan tehtaille. Kaverina ja tulkkina minulla työtä hakiessani oli tyttöystävän isoveli. Sain kielitaidottomana työtä autotehtaan maalaamosta maalipintojen hiojana/korjaajana. Työt alkoivat pääsiäisen pyhien jälkeen 14.4.1969. Asunnon saimme työkavereitten kanssa työpaikan läheisyydessä olevalta parakkiasuntolalta. Kaksi sänkyä pienessä huoneesa. Alkuun ihan hyvä, kun oli niin lähellä tehdasta, mutta hyvin rauhaton ja kova melu viikoloppuisin.

Parin kuukauden jälkeen saimme kaverin kanssa alivuokralais asunnon eräästä suomalaisesta perheestä n. 7 km tehtaalta. Pieni huone, mutta rauhallinen ja hyvä paikka asua, ja siinä sain opetella vieraan maan tapoja. Uskaltaudutiin jopa lähteä Göteborgiinkin tutustumaan. Raitiovaunut oli sinänsä uusi kokemus liikkumisvälineenä. Raitiovaunussa opin ensimmäisen ruotsinkielisen sanan, kun kovaäänisestä kuulutettiin ”nästa”, ajattelin, että tuo täytyy tarkoittaa sanaa ”seuraava”.

Ilmoitin työnhaun yhteydessä, että olisin n.puolitoista vuotta työssä tehtaassa ja sitten muuttaisin takaisin Suomeen. Toisin kävi. Työrupeamaa kertyi melkein 40 vuotta. 

Muistan, että majapaikassani öisin rukoilin jonkin verran. Olin käynyt rippikoulun Karstulassa,2 viikon pikakurssin, ja siellä varmaan kehoitettiin rukouksin lähestymään Jumalaa. Ja näin jälkeenpäin ajatellen olin herätyksen tilassa vieraassa maassa pois kodin turvallisesta ilmapiiristä.

Meillä tyttöystävän kanssa tuli särö seurusteluun, joka teki kipeää ja rukous maistui entistä enemmän. Mietin jo takaisin muuttoa Suomeenkin.

Jumala kuulee rukouksia ja toimii niinkuin Hän itse hyväksi näkee !

Eräänä keväisenä yönä 1969 koin unessa asian, joka muutti elämäni. Uni ei ole unohtunut vuosien varrella. Unessa katselin hienoa leiri paikkaa, jossa paloi rakovalkea. Siis kaksi tukkia päällekkäin ja puiden välissä paloi tuli. Muistan ne kauniit värit, jotka olivat siinä paikassa ja tulessa. Siinä unessa seisoessani rakovalkean äärellä kuulin äänen tulesta, joka sanoi: ”SINUN SYNTISI ON ANTEEKSI ANNETTU”.

Raamatussa on sattuvasti kirjoitettuna Jobin kirjassa 33:14 ”Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata. 15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan, 16. hän avaa ihmisten korvat ja vahvistaa sinetillä heille antamansa varoituksen, 17.  kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta, varjellakseen miestä ylpeydestä, 18. säästääkseen hänet joutumasta hautaan, hänen elämänsä syöksymästä miekkaan.”

Ammulla aikaisin herättyäni menin ulos autolle ja lähdin ajelemaan. Muistan, kun kyselin ja ihmettelin, miksi minulla on niin hyvä olla. En ymmärtänyt uniyhteyttä. Välit tyttöystävän kanssa korjautuivat ja teimme kesälomamatkan Suomeen. En unikokemustani ajatellut sen tarkemmin sen kesän aikana.

Göteborgissa asui eräs perhe, joka oli myös muuttanut Ähtäristä Göteborgiin. Syksyn aikana sunnuntaisin kävimme kylässä heillä. Liisa täti kyseli aina silloin tällöin, että lähtisimmekö hengelliseen tilaisuuteen Skolgatanille. Kerran sanoinkin Liisalle,että ei minua kiinnosta ….. Erään tällaisen sunnuntaivierailun yhteydessä Liisa taas kysyi, että lähtisimmekö kokoukseen. Muistan kun ajattelin että, ”no voi kai sitä lähteä katsomaan, mitä siellä touhutaan”. 

Jumalan kutsusta on Jobin kirjassa luvussa 33:29 kirjoitettuna että ”Jumala tekee kaiken tämän miehelle kaksi, jopa kolmekin kertaa”. Kun menin Ebeneserin kokoushuoneeseen sisälle, niin tunsin hengen ilmapiirin, jonka olin kokenut unessani keväällä. Sama ihana rauhan ilmapiiri pyyhkäisi sydämeni sopukoissa. 

Kävimme syksyn aikana kokouksissa aika ahkeraan. Meni aina tammikuulle asti, kun eräs evakelista tuli kysymään penkin vieressä, että ollaanko täällä uskossa? En muista mitä vastasin. Evakelista pyysi, että mentäisiin etupenkkiin rukoilemaan. Halusin tehdä sen, ja sanoinkin tyttöystävälleni, että mennään. Kysyin polvistuttuani vielä Arvolta ,joka rukoili puolestani, että ”miten voin uskoa”. Muistan, kun han katsoi minua silmiin ja sanoi, että rukoillaan yhdessä ja sano jälkeeni tämä rukous. Hän vielä vakuutti minulle rukouksen jälkeen, että nyt olen Jumalan lapsi.

Jumalalle jättäytyminen tapahtui tammikuussa. Menimme naimisiin Eijan kanssa kesälomalla Suomessa. Raamatulliselle kasteelle saimme mennä sitten kotiseurakunnassamme Göteborgissä syksyn aikana. Liityimme seurakuntaan ja olemme saaneet elää Jumalan perheessä myötä- ja vastoin käymisissä vuosien aikana.

Jumala lähetti maan päälle rakkaudessaan oman poikansa Jeesuksen meitä ihmisiä varten. Jeesus on syntiemme sovittaja. Hän sovitti ristillä kuollessaan syntimme kerta kaikkiaan.  Raamatun mukaan, joka uskoo Jeesukseen, ei joudu ikuiseen eroon Jumalasta, vaan uudestisyntyy ja saa jo täällä ajassa tehdä turvallisesti matkaa Isän seurassa. Tie taivaaseen on vielä auki tänäänkin. Kun Jeesus sinua kutsuu pelastukseen sisälle, ja yhteyteensä niin, vastaa – KYLLÄ HALUAN !  Minun rukoukseni oli, kun jättäydyin vuonna 1970 oli ”ota minut”. Sinullekin kuuluu nämä  sanat: ”Sinun syntisi on anteeksi annettu”. 

Siunaavin ajatuksin.

Reino Pitkänen